Lauri Haarlan 'Töykänän aurinko' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3655.
E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten
emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.

Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.




TÖYKÄNÄN AURINKO

Yksinäytöksinen farssi


Kirj.

LAURI HAARLA



K. K:n juhlaohjelmakirjasia N:O 9





Helsingissä,
Kulutusosuuskuntien Keskusliitto,
1927.






Henkilöt:

PIINU, vanha kauppias.
LUMI eli ZULEIMA, Piinun tytär.
LIPPU, kalakauppias.
SAM. NEWTON eli Samuli Neuvonen.
ARMAS TOIVORINTA, nuori kauppias.
VALTE, puotipoika.
IITA, piika.

Tapahtuu Töykänän kylässä eräänä toukokuisena päivänä aikoja sitten.



NÄYTTÄMÖ.

(Kauppias Piinun puotikamari. Takaseinässä verhoa vailla oleva,
vanhuuttaan, vihertävä akkuna, josta voimakas kevätvalaistus tulvii
sisään ja jonka takaa näkyy omenapuun oksa. Myös henkilöt, jotka
tulevat puotiin, kulkevat sen taitse. Oikealla kaksi ovea, toinen
keittiön, toinen kamarin puolelle, jälkimmäisessä kurkistusluukku,
ovien välissä on kulunut nahkasohva ja sen päätypuolessa korkea
tupakkapöytä, ja oikealla puolella seinällä pienehkö peili.
Vasemmalla kukillinen verho, josta mennään puotiin. Vasemmalla
etualalla pienehkö pöytä, jolla on tilikirjoja ja papereita sekä
pöydän ääressä selkänojaton tuoli. Takaseinällä ja vasemmalla on
pakkilaatikoita röykkiössä, kahvisäkki y.m. sekä eräitä hyllyjä,
joilla on kahvilaatikoita ja muuta sekatavarakaupan rihkamaa. Kamarin
seinäpaperit ovat haalistuneet.)


I KOHTAUS

(Valte, terävänenäinen, laiha puotipoika, istuu vasemmalla kädessä
kirja, jota lukee hartaasti, puoliääneen ja honottavasti.)

Vapaakilpailu ja voitto ovat yhteiskuntamme pee-rus-tus ja kunnia.
Rutto ja netto ovat kapi—kapi kapitaalin siveimmät tyttäret. Mutta
konjunktuurit ovat afäärimiehelle a ja o — — alku ja loppu — —


II KOHTAUS

(Lumi eli Zuleima tulee oikealta etualan ovesta, kulkee ohimennen
Valteen vilkaisten akkunan luo ja kurkistaa akkunasta, huoahtaa,
kääntyy jälleen kuin jotakuta odottaen akkunaan.)

VALTE (lukee jälleen kuin päähänsä päntäten, tärkeänä).

Vapaa kilpailu ja voitto ovat yhteiskuntamme pee-rus-tus ja kunnia.
Rutto ja netto ovat kapi — kapi — — kapitaalin siveimmät tyttäret.
Mutta konjunktuurit ovat afäärimiehelle a ja o — — alku ja loppu — —

(Oikealta, keittiön ovesta tulee samassa tiuskean näköinen, soma ja
verevä Iita, kädessään aamusiivoukseen tarvittavat tomupyyhkeet ja
muut; seisahtuu keskinäyttämölle; mutta kun toiset pysyvät paikoillaan
häneen katsomatta, heittää hän niskojaan ja poistuu oikealle etualan
ovesta.)

VALTE (tärkeänä punniten).

Joo, joo — — — a ja o — —

LUMI (yhä akkunan luona; ankarasti rakastuneena).

Valte, Valte — — (Lähestyen epäröiden Valtea, joka nimensä kuullessaan
on kääntänyt kasvonsa autuaan onnellisena katsomoon päin; äkkiä).

Nyt minä sitten vasta rakastan — — —

VALTE (nulikkamaisen itserakkaasti, leveästi).

Arvattu on — —

LUMI

Olla mielettömästi rakastunut — —

VALTE (kääntymättä Lumin puoleen).

Ja hassusti, synkästi, tunteellisesti ja julmasti — —

LUMI

Pyörällä päästä — —

VALTE (perin liikutettuna, lapsellisesti).

Kuin kana — — oikea kalkkunakaan — —

LUMI (ottaa takaapäin Valtea kaulasta).

Voi, Valte, voi — —

VALTE (yhä istuen, mutta kääntyen ja hypistellen Lumin hametta; melkein
itkien).

Lumi, Lumi, oi Zuleima!

LUMI (huomaamatta lainkaan Välten hyväilyaikeita; kuin ryhtyen
laskemaan).

Nyt on toukokuu — —

VALTE (tärkeän asiallisesti).

Niin on, rysäkalastus on alkanut.

LUMI (käskevästä).

Laskepas, ennättävätkö häät jo juhannukseksi.

VALTE (hölmistyneenä).

Mitäs siinä asiassa sitten olisi laskettava? Eihän sitä kilo- tai
kyynäräkaupalla — — —

LUMI (kärsimättömästi).

No, niin no, senkin — — — Kuulutukset ja kuuliaiset ja kihlaukset ja
salakihlaukset, mitä ne oikein yhteensä tekevät?

VALTE (tärkeänä).

Jaa, jaa, mutta sehän riippuu — — — kauvanko siitä salahommasta
tykättäis — — — ja mitenkä se sallimuskin rikeerais — —

LUMI (kainosti häveten).

Fyi, ettäs — — senkin siinä — — (Loittonee taka-alalle.)

VALTE (nousee, kävelee; pysähtyy, itsetietoisesti).

Ja vierottaminen! Vie se sekin aikaa - —

LUMI (suuttuen).

Siivoton nulikka, oletko vialla päästä?

VALTE (arvokkaasti).

Naisihminen siinä vialle menee eikä mies. Vai siivoton nulikka? Ei
kumpikaan. Sopii kysyä Iitalta vaan.

LUMI (merkitsevästi).

Mitähän se Iita sitten oikein mahtaisi tietää — —

VALTE

Kyllä se tyttö tietää. Näin olen Iitalle puhunut kuutamoisina öinä:
Iita, minä rakastan sinua, sillä sinä olet lahea kuin kuutamon naama;
sinun kauneutesi tähden varmaan on kylässämme ruvettu kuutamoa
sanomaan Töykänän auringoksi ja oikein, sillä sinun lähelläsi on
kuutamolla auringon muoto ja kuumuus. Mutta tähän sydämeni totiseen
sanaan olen useasti lisännyt: Konjunktuurit! Tiedätkö, Iita, mitä ovat
konjunktuurit? Ja kun Iita on hymyillyt, olen jatkanut: Konjunktuurit
yksin ohjaavat afäärimiehen elämän puotipojasta kauppaneuvokseksi
saakka. Minä olen puotipoika Valte — niin sanoin Iitalle kerran
valjussa aamuyössä — sinä olet, Iita rakas, piika. Ja nyt me
rakastamme. Mutta jos nyt uusi rakkaus muuttaisi konjunktuurit, tekisi
minut esimerkiksi puotipojasta kauppiaaksi, niin sen minä sanon, Iita,
että sinusta eroon ja itken, totisesti, vaikka itkemällä sinut vierotan
itsestäni, sillä konjunktuurit —

(Akkunan taitse kulkee Lippu kalakoppa selässä.)

LUMI (keskeyttäen; ihastuneena).

Hän tulee, hän — — — ooh — —

VALTE

Kuka?

LUMI

En sano, en saata sanoa. (Kuuluu vasemmalta puotikellon kilahdus.)

VALTE

Sehän oli Lippu, tulee Salakaupalle.

LUMI (epätoivoisena; siirtyen sohvan luo).

Ush ändå — — — eikö vieläkään. Hän kiusaa minua, hän tietää, että
odotan ja — — (Lyyhistyy sohvalle.)

VALTE (ihmetellen; makeasti).

Mitäs minä tässä nyt kiusaisin — — — Lumi neitiä — —

LUMI (äkkiä).

Mitäs sinä, Valte, taas puhuitkaan?

VALTE

Niin että — — se se juuri on sitä Iitan vieroittamista. Hellästi,
hitaasti ja järkevästi se on tehtävä, niin että en minä vielä tänä
päivänä pääse Lumin kanssa salakihloihinkaan, saatikka julkisiin.

LUMI (täysin ällistyneenä).

Herranjestas! Valte parka — — — (Nauraa raikkaasti.) Mitä sinä tarkoitat?

VALTE

Jaa, jaa terveet liikeperiaatteet! Ensin puotipojan rakkaus selväksi,
sitten vasta kauppiaan tyttären sulhaseksi.

LUMI (nousee, yhä nauraen).

Nyt on kauppias Piinun puotipoika tullut hulluksi!

VALTE (lähestyen; aikoen syleillä, innokkaasti).

Zuleima, uusi lempi ja uudet kaukaisuuteen juoksevat respektiivit, ne
tekevät vaikka hulluksi — —

LUMI (työntää Valten tuimasti luotaan, joten tämä joutuu oikealle
kamarin oven eteen, selkä ovea vastaan seisomaan).

Etkö sinä ymmärrä mitään? Enhän minä sinusta välitä tuon taivaallista,
muuten vain halasin sydämeni ilosta. Minä rakastan toista, toista!


III KOHTAUS

(Iita oikealta.)

IITA (ojentaa kätensä oviluukusta ja tarttuu Valtea kaulukseen).

Kuulitkos, kelttu! (Ravistaa Valtea.) Kuulitkos?

VALTE (hätääntyneenä Lumille).

Siellä on — Iita — Älä riepota, Iita!

IITA (tulee esiin; Valtelle tiuskeasti).

Kuulitkos, toista se ryökinä rakastaa, senkin höntti. Huh — — ja
muistakin, Valte, jos sinä taas sekoitat ne kommentuurit, ei ole minun
kamariini tuuria tulla, tiedä se. (Lyö lujasti oviluukun kiinni,
poistuu keittiön ovesta.)

LUMI (nauraen).

Ymmärrätkös nyt?

VALTE

En, en minä ymmärrä — — —

LUMI

Minua tullaan kohta kosimaan. Eilen illalla hän sanoi hyvästellessään:
huomen aamulla tulen isänne luokse. Ja hän katsoi vakavasti ja
juhlallisesti. Kosimaan, alttarille! Sitä se merkitsi. Onkos ihme, että
olen valmis syleilemään koko maailmaa. (Syleilee taas Valtea.) Valte —
— Vaikka vasikka olisi tullut vastaani — —

VALTE (eroten; kyräillen).

Vasikka?

LUMI

Vaikka porsas, olisi suudellut ja hyväillyt — —

VALTE

Ja vaikka puotipoika?

LUMI

No, vaikka Valte!

VALTE

Ahaa, Toivorinta!

LUMI (huoaten, onnea täynnä).

Armas Toivorinta — — —

VALTE (tarkoittavasti).

Vai niin, konjunktuurit mutkistuvat!

LUMI

Ne vievät paratiisiin — —

VALTE (osittain itsekseen).

Vai — — vai sillä tavalla? Ja paratiisissa Aatamille monopooli? Niinpä
kai — — Ja vapaa kilpailu? Mihinkäs se sitten jää? Ohoo — — Onpa siinä
Toivorinnassa Aatamia! Kilpailee meidän kauppiaan kanssa kuin suurikin
herra, alentaa ja alentaa hintoja. Ja juuri kuranttitavarassa. Siihen
se iskee, missä rutto on suurin. On riistämäisillään meidän kauppiaalta
netot ja kapitaalit. Ja eikös keksinyt temppua taaskin. Monopoliseerata
rakkautta! Ja voittaakseen tietysti. (Suoraan Lumille.) Mutta sen minä
sanon: puleeratkoon ja puliveivatkoon, ei meitä petetä.


IV KOHTAUS

(Lippu tulee vasemmalta.)

LIPPU

Kyllä on Samulilla pitkää siimaa ja palkkana kirkolla vehnästä ja
viinaa — —

VALTE

Jaha, mikäs on nyt kurssi ja taksa?

LIPPU (ottaa kalakopan selästään).

No, ei nämä autuutta maksa: Viiskolmatta ja lantti sano entinen tyttö,
kun nikkas komeljantti.

LUMI

Hyvä Lippu! Kaikki ostetaan, vieraita tulee. Lippu vie vain keittiön
puolelle, Iitalle.

LIPPU (suuttuen).

Häh, Lippu! Eikös lappu ja lämpsä. Mitäs se ryökinä herjaa kunniallista
ihmistä? Käräjiin tästä tullaan Samuli Neuvosen herjauksesta.

LUMI

Lippu hyvä, enhän minä pahalla— — —

LIPPU

Vai Lippu taaskin! Etulappu vai takaiämpsä? Häh? Manasivat kerran
käräjille luvattomasta kalastuksesta liipolla muka. Saivatkos syyhyn?
Ei vängälläkään. Mutta moukat alkoivat Lipuksi haukkua. Joo, joo,
ryökinä, käräjiin mennään ja sakkoa pannaan.

LUMI

Ei suinkaan se Samuli nyt ihan todella — —? (Vältelle.) Auta nyt minua,
Väite, auta — —

VALTE

Enpäs auta — — —

LIPPU

Ja eikös se mamselli ole kuullut, että poikani Samuel on tullut
Ameriikasta kotiin. Siellä on pojalle annettu nimeksi Juutton, joo joo
— — Samuel Juutton on nyt pojalla nimi, ja muutenkin on poika noussut
semmoiseen rankiin, että tämän kylän pohatat saavat nuolla näppihän.
Niin ettei Samuli Neuvonen tarvitse tämän talon puntarinokkaa — —
(Heittää kopan olalleen aikoen poistua.)

LUMI (Vältelle).

Herra jumala, käännä hänet takaisin — — (Samuelille.) Samuli hyvä — —
(Vältelle.) Kalasta riippuu aamiainen ja aamiaisesta — koko rakkaus — —

VALTE (lähennellen; imelästi).

Lupaako Lumi neiti, että se vapaa kilpailu saisi niinkuin jatkua — —
luonnollista tietä?

LUMI

Lupaan, lupaan— — —

VALTE (kaataessaan viinapullosta ryypyn).

Samuli, otetaanpas tervetuloryyppy Sam. Newtonin kunniaksi.

LIPPU

He-he, terveestä tuoreeks, vanhasta nuoreeks — — Hur luiskis!

VALTE

Ja sitten kalakaupat — —

LIPPU (täysin leppyneenä).

No-nee, näin hutikassa kauppa summamutikassa.

VALTE

Ja hinta ei tarkka — —

LIPPU

No, jos lisäksi suutarin markka — (Poistuu oikealle.)

LUMI (ohjaten, häntä hyväillen oikealle).

No, tottakai — —

VALTE (Lumille).

Näkikös neiti? Se poika tietää, mitä tekevät konjunktuurit: sata
rosenttia hintaa lisää ja ryyppy päälle, pienellä niksillä vaan — —

LUMI (Toivorinnan kulkiessa akkunan taitse).

Nyt, nyt — —

VALTE (huomaamatta Toivorinnan tuloa).

Noh?

LUMI

Polveni vapisevat — — (Lyykähtää sohvalle.)

VALTE

Nepäs nyt keksivät — —

LUMI

Sydän sen tekee — —

VALTE (uneksien; haaveellisesti).

Ja lemmen konjunktuurit — — (Siirtyy sohvan luo, painaa Lumin sohvalle
pitkälleen; intohimoisesti.) Nukkukaa — — Lepää rauhassa — — (Samassa
kilahtelee puodin ovikello vimmatusti.)

LUMI (ponnahtaa sohvalta pois; vaiennetuin äänin).

Jestas, en uskalla jäädä. (Juosten oikeanpuoliselle ovelle.) Pappa!
(Palaten: Valtelle.) Tunnustan papalle, pappa kyllä osaa ottaa kosijan
vastaan, ja minä käsken papan myöntymään. Ota vastaan — — (Aikoo
poistua.)

VALTE (aluksi nokkavasti).

Tarkoittaako neiti sitten sitä että (itkunsekaisen kimeästi) että
suhteet Valten kanssa poikki?

LUMI (viekkaasti).

En, enhän toki, kyllä meille vielä suhteita jää (iskien silmää) ne
ansiottomat arvonnousut ja ne — oikeat konjunktuurit —

VALTE

Heh — — sopii sitten mennä vaan. (Lumin poistuessa oikealle, puoliksi
itsekseen, uhkaavasti.) Kyllä minä otan kosijat vastaan. (Ottaa
pöydältä kirjansa, selaa kiireesti auki sopivan kohdan.) Jaha, jaha — —
(Lukee nopeasti.) Jos keskustelet kilpailijasi kanssa, ole kylmä kuin
teräs ja joustava kuin vieteri, halveksi häntä syvästi, mutta hymyile
makeasti kuin hunaja! (Leveästi hymyillen.) Hunaja — — makeasti kuin
hunaja. (Harjoittelee peilin edessä makeasti hymyilemään.)


V KOHTAUS

(Iita oikealta.)

IITA (jo ovelta; mielevästi).

Valte — —

VALTE (kääntyy Iitaan päin yhä hymyillen).

IITA (lähennellen; tökäten kylkeen).

Kylläpä siinä nyt taas muikistellaan — — tälle omalle Iitalle.

VALTE (harjoittelee yhä hymyilemistä).

IITA (painuen yhä lähemmäksi Valtea; huoahtaen).

Hohoi, ne miesten mielet ja tuurit ja naisparka — — ei muuta kuin
unohtaa ja antaa, antaa aina vaan — (pieni paussi; kuiskaten) anteeksi.

VALTE (etääntyen Iitasta; harjoittaen esiintymistä).

Mutta halveksi häntä syvästi. (Iitalle; tehden eleitä.) Minä halveksin
häntä syvästi!

IITA (ällistyen; puoliksi leikillään).

Ja vielä mun mitä — — kiitä kun saat — —

VALTE (koomillisen tiukasti).

Jaa, jaa — —

IITA

Tämmöisen tytön! Ei ole vajaita puolia, vaikka hakemalla hakisit
— — oletkos löytänyt? Ja luuletkos, ettei minulla ole satasia
säästöpankissa. Kyllä on ennätetty kauppamatkustajat ja kolportöörit
passata ja pankkiin on solahutettu joka penni ja vähän muutakin.
Ymmärrätkös?

VALTE (yhä omassa osassaan; kumartaen hyvin syvästi Iitaa kohden).

Kumarran kyllä syvään — — taivun kuin hieno vieteri — — (Ponnahtaen
jälleen ylpeästi suoraksi.) Mutta olen kylmä kuin teräs! Kylmä,
ymmärrätkö?

IITA (suutahtaen).

Höh — — senkin kelju! Vai vieteri? Nenäs sun on vieteri, lörppähuulet
alla ja aataminomena väkättää kuin hyrrä nahan alla. Ja entäpäs koivet?
Ruippanakintut kuin yksöisellä vasikalla.

VALTE (nyt todella Iitaa tarkoittaen).

Olen kylmä kuin teräs!

IITA

Pyh —

VALTE

Halveksin syvästi, mene tiellesi siitä.

IITA

Kyllä tässä mennään ja mennään Neuvosen Samulin syliin. Onpas tullut
tytön ensirakkaus Ameriikasta. Reolittaret jätti ja Iitaa muisti,
lähettipä isällään terveiset, että helsaamaan on tulossa. Morjesta
vaan! Pyh! (Poistuu oikealle.)

VALTE (menee peilin eteen; kuin itseään vahvistaen).

Ole kylmä kuin teräs!


VI KOHTAUS

(Armas Toivorinta tulee vasemmalta. Hän on lihava, lyhyt ja paksu,
mutta nuori mies.)

TOIVORINTA (Valtelle; savolaisen viekkaasti).

Peilin kanssako tässä talossa kauppoja hierotaan?

VALTE (käännähtää ympäri, jää seisomaan jäykkänä kuin patsas).

TOIVORINTA

Olisi kauppiaalle asiaa.

VALTE (kumartaa syvään kohteliaasti hymyillen; äkkiä suoristuen).

Tie sinne käy ruumiini ylitse.

TOIVORINTA (nauraen).

Mieluummin ohitse. (Aikoo oikealle.)

VALTE (asettuen oven eteen; kädet housuntaskuissa, nulikkamaisen
ilkeästi).

Annetaankos teillä kyynärästä kanttinauhaa paljonkin kaupantekiäistä?

TOIVORINTA

Ka, kaksi syltä Valensian-pitsiä, niin jotta — — jos Iitan
punaisenkirjava alushame on tilpehöörejä vailla, niin — —

VALTE (mustasukkaisena).

Ahaa, vai punaisenkirjava! Mistäs te sen tiedätte?

TOIVORINTA (kiusoittavan terävästi).

Kyselin Neuvosen Samulilta — —

VALTE (sekopäisenä suuttumuksesta).

Nyt minä lähden tappamaan sitä miestä — Mutta teille sitä ennen
mittakeppiä. Jaa, jaa! Jumalavita! (Lähtee mittakeppiä hakemaan
puodista, kääntyen ovella.) Ja Piinun kaupassa mitataankin täydet
mitat nipasta nippaan ja vaaksa päälle, eikä niinkuin — — eräissä
nurkkakaupoissa. (Poistuu.)


VII KOHTAUS

(Samassa lennähtää oikeanpuolinen ovi auki ja ovelle astuu kauppias
Piinu, hyvin kumaraharteinen, melkein kyttyräselkäinen, mutta
lujatekoinen ja vanttera äijä, puettuna kiiltäväksi kuluneeseen
vanhanmalliseen pukuun, jonka epäsiisteyttä nuuskatahrat lisäävät.)

PIINU (seisahtuen kynnyksellä kääntyen puhumaan näkymättömissä olevalle
tyttärelleen).

Mitäh? Vieläkös vetistellä?

LUMI (kiukkuisen itkevällä äänellä).

Papan täytyy antaa myöntävä vastaus, täytyy, täytyy!

PIINU (painaa oven kiinni; puoliksi itsekseen; äreästi).

Vai sitä sorttia tässä. (Kääntyen Toivorinnan puoleen; ivallisesti.)
Njam, njam, saiskos luvan olla inkivääriä vai venäjänlehtiä ja
mänttihihnaa?

TOIVORINTA

Eipä tultu ostamaan eikä myömään, muuten vain — — hyötymään
ilmanaikojaan.

PIINU

Urkkimaan vai riitaa haastamaan —

TOIVORINTA

Eipä juuri kumpaakaan, mutta siltä väliltä.

PIINU (ärtyen).

Väliltä, väliltä, — miltä väliltä?

TOIVORINTA (nauraen).

Kah, kummankin väliltä.

PIINU (yhä suuttuneempana).

Njam, njam — — nauta!

TOIVORINTA (yhä hyvätuulisempana).

No, ihanpa käyttää kauppiaskin sukulaiskieltä. Se sattui — muuten
paikalleen. Tulin vähän nautamaiselle asialle.

PIINU (ilkkuvasti hyvillään).

Satunpa tietämään asiasi, mutta sanopas, virkaveli, miltä puolelta se
on sinusta nautamaista.

TOIVORINTA

No, ainakin pääpuolesta.

PIINU

Sinunko vai sen toisen?

TOIVORINTA (hämmästyneenä).

Minkä toisen? Minkä pään? Jukoliste! Mistäs päästä se kauppias oikein
puhuu. (Uhkaavasti.) Minä tulin tekemään rehellisen tarjouksen omasta
päästäni ja myönsin sen omalta kannaltani nautamaiseksi, koska kauppias
sen avulla pääsisi pilaantuneesta tavarasta tuota pikaa ja voitolla.


VIII KOHTAUS

(Valte tulee oikealta mitiakeppii kädessä, jääden ovensuuhun seisomaan.)

PIINU

Pilaantuneesta tavarasta? Ja voitolla! Naisen solvaus! Valte, mittaa
kyynärpuulla tuon moukan selkää.

VALTE

Kyllä minä — — (Etenee pari askella, mutta pysähtyy rohkeutensa
menettäneenä.)

PIINU (ällistyneenä seisovalle Toivorinnalle).

Tietämäs pitää, että se on tyttö kuin herran enkeli, yhtä hyvä impi
kuin Ainolan neitseet. Ymmärrätkös? No, Valte?

VALTE (koetlaen pelokkaana päästä pälkähästä).

Tuota — — tilanne on tärkeä, tuo kilpailija on kukistettava ja
kyynärämitalla, mutta koska yksin kauppiaan käsi, jonka taidon ja
voiman oma selkänahkani taitaa todistaa, on tuolle lurjukselle
riittäväksi opetukseksi ja koska kilpailu, sitäpaitsi, käy — —
kapitaalien kesken, olisi niinkuin arvokkaampaa, jos — —

PIINU (suuttuneena).

Vä-vä-tys siinä! (Ottaen kepin).

Anna tänne, kyllä kävelee — —

VALTE

Ja tanssii — —

TOIVORINTA

Kyllä kauppias on nyt taitanut erehtyä. En tietenkään tarkoittanut
väittää sitä kokonaan pilaantuneeksi, vähän vain vanhentuneeksi ja
tunkkaantuneeksi — — nähkääs, kun joutuu seisomaan kauvan varastossa — —

PIINU

Vai kauvan — — kahdeksantoista vuotta, jos herraa huvittaa tietää. Ulos
minun talostani! (Aikoo lyödä kepillä Toivorintaa.)

VALTE (on siepannut pöydältä suuren tilikirjan, tätä nostaen).

Kyllä täältä autetaan!

TOIVORINTA (riipaisee mittakepin Piinan kädestä, lyötyään sen poikki
polveaan vasten).

En minä nyt sentään selkääni ota. Mikä peeveli teitä nyt oikein riivaa?


IX KOHTAUS

(Lumi ja hänen takanaan Iita tulevat keittiön ovesta samaan kahakkaan.)

IITA (hyökkää teerevästi Valten luo, joka yhä nostelee kirjaa
uhkaavasti ottaen sen pois).

Vai tässä — — miesmurhia tekemässä — — (Vie hänet keittiön ovea kohti.)

VALTE

Nääpäs, Iita, tämä se on kauppapolitiikkaa. Jos ei kauppias olisi
hellännyt, niin — —

IITA (tiukasti).

Kalat on perattava sassiin nyt. (Poistuvat keittiön ovesta.)

TOIVORINTA (kumartaa Zuleimalle).

LUMI (Toivorinnalle; epäröiden, punastuen, kuiskaten).

Mitä isä on vastannut?

PIINU

Njam, njam — — kysy paremminkin, mitä tämä mies on kysynyt?

TOIVORINTA (iloisesti).

Kysynyt en ole mitään.

LUMI (horjahtaen, vavisten).

Eikö mitään — —

TOIVORINTA

Mutta vastauksen sain oikein kyynäräkepillä.

PIINU (uimille).

Ja sinä, hupakko, solvausta oikein kahmalokaupalla — — On siinä
tyttärellä komea sulhanen! Hän haukkui sinua pilaantuneeksi tavaraksi— —

LUMI

Ooh — — (Hoippuu sohvan luo.)

PIINU

Sanoi sinua vanhentuneeksi ja tunkkaantuneeksi ja varastossa
seisoneeksi.

LUMI

Isä! Hän on pettänyt minut! Ooh, — — (Kaatuu pyörtyneenä sohvalle.)

PIINU (Toivorinnalle, joka aikoo rientää Lumin luo).

Nää-nää, ei se käy hengen päälle. Se lukee naisten kirjoittamia
romaania kaiket yöt ja pyörtyilee lystikseen joka päivä — —

TOIVORINTA (nopeasti selittäen).

Neiti Zuleima, jos voitte kuulla, niin havaitsette minut syyttömäksi.
Ettekö te ymmärrä? En ole puhunut tyttärestänne, en ainakaan vielä — —
tulin ilmoittamaan teille, että lakkaan kilpailemasta teidän kanssanne,
lakkaan alentamasta hintoja ja ehdotan päinvastoin, että tehtäisiin
semmoinen — — oikein kaverusten komplotti. — Eikös mallaa, vai?

PIINU (epäluuloisella, narisevalla äänellä).

Njam, njam, vai komplotti — — mikäs konnankoukku se sitten on?

TOIVORINTA

Ka — — koukku, mutta muille, ei meille. Kilpaillessamme olemme sokerit
ja jauhot ja kahvit, koko kuranttitavaran saaneet myödä melkein omiin
hintoihin. Mutta komplotti! Se on semmoinen lotteri, että voittoarpa
lankee meille, mutta muille tyhjät liput ja matti kukkaroon. Samat
hinnat molemmille ja huikeat hinnat! Mistäs muualta maanjussit ostavat.
Se se on komplotti! Neuvosen Sam poika se Ameriikassa oppi senkin
juksun. Ei siellä enää suuret herrat kilpaile keskenään ollenkaan. Ne
vaan kuponkia leikkaavat ja pitävät tanssiaisia palatseissaan, joita
sielläpäin sanotaan pörsseiksi — —

PIINU (hykerrellen käsiään).

Njam, njam — — kolme viispennistä jauhokilolle ja neljä sokerille ja
viis lanttia ja viiskolmatta penniä ja — —

TOIVORINTA

Joopa, joo — —


X KOHTAUS

(San. Newton tulee keittiön ovesta.)

PIINU (ojentaen kätensä Toivorinnalle).

Sanasta miestä. (Kättelevät.)

TOIVORINTA

Ja vanhat vihat pois, sillä Töykänän liike-elämän historiassa on tämä
päivä kunnianpäivä — —

NEWTON

All right! Ja tässä on tirehtööri!

PIINU

Häh?

NEWTON (kätellen Piinua ja nyökäten Toivorinnalle).

Ei se paljon maksa. Trusti! Siinä se on kassakaappi. Ja business! Siinä
se on avain. Jokaisella trustilla täytyy olla tirehtööri, joka tietää
mikä on oikea business.

TOIVORINTA

Äläs — — trusti! Onkos se sama kuin se komplotti?

NEWTON (vähäksyvästi).

Not, my boys. Kun sakki sivistyy ja rikastuu, tulee siitä komplotti ja
kumppani, mutta kun on päässä silinteri, kaulassa silkkinen ravatti
ja ravatissa riljantti, silloin on pojat trustiherroja. Mutta ei
vielä pääpomoja. Business ja tirehtööri! Ne, ne on kulttuurille samaa
kuin mamsellin kengälle suutarinlakka ja pulituuri. Ja tässä on nyt
teille tirehtööri, jonka aivokoppa kiehuu bussinessia kuin rokkapata
hernerokkaa. Ja palkoista sovitaan melkeinpä luonnossa.

PIINU (epäluuloisena, äristen).

Njam, njam, vai luonnossa.

LUMI (nousee istumaan).

TOIVORINTA (lähestyen; kumartaen).

Neiti Zuleima, saanko saattaa?

LUMI (heikosti).

Vettä — —

TOIVORINTA (kaataa pöydältä vettä ja tarjoa).

LUMI (maistaa hieman; Toivorinnalle).

Tarjotkaa käsivartenne — —

TOIVORINTA (saattaa Lumin oikealle).

NEWTON (Istuutuu sohvalle).

PIINU (istuutuu vasemmalle pöydän luo).

NEWTON

Kaunis tytär sillä kauppiaalla — —

PIINU

Meillä on vain hyviä sortteja — —

NEWTON

Siellä jänkkien maassa rikkaimmat trustipohatat naittavat tyttärensä
tirehtööreillensä ja business käy ilman palkkaa ja kontrollia. Nääs,
vävypoika kun pitää talon puolta noin omasta takaa — —

PIINU

Vai niin tekevät herrat?

NEWTON

Jaa, jaa, Morkaanit, Karneekit ja Rokkefellerit, sillä tavalla ne
ovat joka poika kietaisseet tuhannen miljoonaa. Ja sen minä lupaan
kauppiaalle, että missä nyt voitatte viispennisen, siinä silloin
napsautatte markan ja lantin lisää. Trusti pystyyn vaan. Hinnat
nostetaan, kilpailu lakkaa ja monopooli laitetaan.

(Puotikello soi.)

PIINU (hieroen käsiään; kävellen edestakaisin; saiturimaisesti puoliksi
itsekseen).

Markka ja lantti, markka ja piikki ja monopooli vuodesta vuoteen — —
(Äkkiä.) Puhutko sinä, mies, luikuria vai totta?

NEWTON

Ou jees, joka poika sen Ameriikassa tietää, että trusti ja monopooli
juuri kapitaalit päällekkäin kasaavat. Rahamylly, rikkauden
akkumulaattori tässä käymään pannaan, kyllä sen saa kauppias uskoa
rehellisen miehen suusta.

PIINU (kiihkeästi).

Samalla tavallakos ne Morkaanit ja Rokkefellerit — —

NEWTON

Samallapa juuri, tirehtööreillä ja vävypojilla — —

PIINU (puoliksi itsekseen).

Ilmaiseksi ovat löysäläiset ja maanjussit tavaraa kettäneet. Aatteles,
poika, melkein ilmaiseksi. (Kaataa pikariin ‘Viinaa, tarjoaa
Newtonille). He, tuossa, tirehtööri!

NEWTON (hyvillään).

He-he tirehtööri — — trustin malja!

PIINU (ryypättyään kiireesti, kävellen edelleen).

Hähä-häh, orvaskettä myötä saavat maksaa tappioni takaisin — —

NEWTON

Ja korot! Ei se raha ilman korkoa oikeata kapitaalia olekaan.

PIINU (kaataen Newtonille jälleen ryypyn; elehtien hyvillään).

Njam, njam, korotpa tietenkin ja korkoa korolle ja voittoa — — (Yhä
ahneempana.) Voittoa, penni penniin, markka markkaan ja pussi pussin
päälle. Koko maakunnassa ei muuta pidä myytämän kuin Aatami Piinun
tavaroita. Ja kukas tokenee maakunnasta muut ostamaan munat ja voit
ja marjat ja linnut, lumput ja luut, kukas tokenee toinen poika, kun
nappikauppiaat moksautetaan maahan kuin torakat seinältä, höh, höh,
sanopas kuka sitten tokenee — —

NEWTON

No, ei itse taivahan enkeli kykene muuta kuin siunausta lähettämään.


XI KOHTAUS

(Valte tulee keittiön ovesta, aikoen puotiin.)

VALTE (pysähtyen; Newtonille uhkaavasti).

Onkos siinä asiassa, mies parka, perää vai ei? Vastaa suoraan ja
sassiin — —

NEWTON (nauraen; kaataen itselleen ryypyn).

Hurja perä!

VALTE (kimeästi).

Eipäs ole, valehtelet! Eipäs se olekaan punaisenkirjava, siinä on vain
punaisia raitoja.

NEWTON (ryypättyään; nauraen).

Ka, siksipä juuri — — punaisenkirjava, hä-hä-hä — —

VALTE (tiukasti).

Äläpäs puiki, mies. Sanopas, minkälaiset ovat pitsit pyhäpaidassa?

NEWTON

Yläkerta Valensian pitsiä, piikkosta alakerta! Eiks olekin?

VALTE (vahingoniloisena).

Ähä, poika! Löit paistinpannulla naulankantaan. (Halveksivasti.) Kyllä
on jänkit jännää, mutta eivätpä tiedä, minkälainen on läheltä katsoen
Töykänän aurinko — —

NEWTON (innostuu, äkkiä).

Kuulkaas, kauppias! Siinä se tuli — — Töykänän aurinko! Se se juuri on
kiellelläni pyörinyt. Mutta tulipas viisaus imeväisten suusta. Töykänän
aurinko! sen juuri me otamme ja pannaan lapselle nimeksi — —

VALTE (ärsyttävästi).

Nuolaisitpa poika ennen tipahtamista. Tämä poika sen ottaa ja tämä
poika sen ristii — —

PIINU (joka on selaillut pöydän luona konttorikirjaa Valtelle).

Mitäs sinä, poika, oikein siinä kehvellät, annat kundien odottaa. Mars
kaupan tekoon siinä.

VALTE (lähtiessään).

Minä en tee kohta enää kuin naimakauppoja, ettäs sen kuulitte! (Poistuu
vasemmalle.)

NEWTON (nousten seisomaan kuin puhetta pitäen, liikuttuneena).

Niin, herra kauppias, vakavasti puhuen: "Töykänän aurinko" on
trustillemme ainoa oikea nimi. Jokaisen trustin tulee kantaa
kansallista, isänmaallista leimaa. "Töykänän aurinko" on Töykänän kylän
kansallinen nimitys rakkaan syntymäseutumme kuutamolle. All right!
Sille samalle kuutamolle, joka myös ikuista virkaansa täyttäen yhdistää
tyttärenne Zuleiman ja Sam. Newtonin aviolliseen liittoon. "Tässä
merkissä voitamme", sanoi kerran eräs suuri mies elämän arpajaisissa.
Samaa sanon minä, Sam. Newton. All right! "Töykänän aurinko" on
Töykänän trustilla nimenä. (Nostaen pikariaan.) Malja!

PIINU

Njam, tuota — — mutta täytyy sen toisenkin osakkaan olla nimestä
päättämässä. Ja taksoista! Jaa, jaa, hinnankorotus tässä on asian ydin
ja runko! Jos suostuu Toivorinta parinkymmenen rosentin korotukseen,
ainakin kuranttitavaralle, silloin on trusti valmis, ja sinä olet
tirehtööri, jos vain sinun businessisi tehoo tyttäreen. Onkos selvä?
(Poistuu oikealle.)

NEWTON (Piinun poistuessa).

All right! Kyllä tämän pojan business on tyttöihin tehonnut ja tehoo — —


XII KOHTAUS

(Valte tulee vasemmalta.)

VALTE

Tehoo — — Ameriikan sälli ja housunlahkeet, siinä on koko business!

NEWTON (perin ystävällisenä; ottaen Valtea kaulasta).

On se vähän muussakin. Kuule, veli veikkonen, sulle sen selitän, ettäs
osaat tarttua onnesta kiinni, kun ulottuville tulee. Se on melkein
samaa kuin rikkaan tytön naiminen. Siinä on voittoa kaikki muu kun itse
naitava tyttö. Se on höyrylaiva, jolla me porhallamme elämän Atlantilla
eteenpäin ja morsian on proomu, jonka voi purkaa seuraavassa satamassa,
jotta se ei enää paljoa haittaa. Business on juksaus ja tempaus, joka
vetää konjunktuurit toisilta solmuun ja meille ne avaa.

VALTE

Äläs, konjunktuurit, ne minä kyllä ymmärrän. Mutta sanopas mikä siinä
businessissa on sitten pääasia, se päätemppu, jolla voitetaan toiset.

NEWTON

Nopeus, salamannopeus! Heveli muoto ja riuska teko, leimaus ja tempaus
— —

VALTE (ilkkuvasti, riemuiten).

Ähää — — nyt minä lähden — — (Menee keittiön ovelle ja näyttää pitkää
nenää.) Naimaan lähden, päistikkaa ja suoraa päätä. (Poistuu.)

NEWTON (menee holtittomasti nauraen pöydän luo, aikoo kaataa itselleen
ryypyn.)


XIII KOHTAUS

(Piinu ja Toivorinta tulevat oikealta.)

PIINU (hyvillään).

Selvillä on asiat — — sanoo kauppias. Sanoo suostuvansa, njam, tuota.

TOIVORINTA (keskeyttäen; iloisesti).

No, melkein vaikka mihin, nyt on pojalla toukokuussa juhannus — —

NEWTON

No, jopas sitten taitaa sopia nimeä myöten. "Töykänän aurinko"
aateltiin panna trustin viralliseksi nimeksi rotokolleihin ja
rekistereihin — —

TOIVORINTA

Töykänän aurinko! Tosiaankin! Hän on suloisin kuutamo ja kirkkain
aurinko. Töykänä tanssii auringossa ja aurinko on Töykänän yllä
päivästä päivään, senjälkeen kun on tehty se ihmeitten ihme ja trustien
trusti. (Menee oikeanpuoleiselle ovelle.) Zuleima, Zuleima!


XIV KOHTAUS

(Lumi tulee oikealta.)

LUMI (rientää Toivorinnan luo; isälleen).

Isä, hän kosi, eikä hän muuta varten tullutkaan. Älä yritäkään kieltää
taikka ma näytän, mikä on naisen oikeus ja vapaa rakkaus — —

TOIVORINTA

Niin, kauppias, tulin etupäässä kosimaan, mutta pehmittääkseni ensin
maaperää esitin kauppakilpailun lopettamista ja komplotin perustamista.
Keskustelu meni aluksi hunninkoon päin. Mutta nyt se on selvä.

PIINU

Njam, tuota — — selvä on, että aiot ottaa tytön ja myötäjäiset ja
jatkaa kilpailua.

NEWTON

Very well! Tyttö on luvattu minulle, sillä minä olen keksinyt aatteen
ja systeemin. Se maksaa tytön tai rahaa. Vaadin korvausta!

TOIVORINTA (nauraen).

Eikös siellä rapakon tuolla puolen vielä tiedetty, että tämä lemmen
lankeemus on keksitty jo paratiisissa, ja systeemi, se oli jo Eevan
siemenessä ja hänen jälkeensä kaikkien Eevan tyttärien hampaankolossa.
Minä sen äsken sieltä juuri löysin, ja keksintö on Eevan ja minun.

PIINU

Nää, nää, mutta myötäjäisiä et saa!

TOIVORINTA

Niillä ei kiirettä. Kaupat pannaan yhteen ja nurkkakaupoista tehdään
suurliike. Siinä se on trusti, eikä tirehtöörejä tarvita. Turha tässä
on kauppiaan vastaan hangata. Jos en tyttöä saa, alan sellaisen
kilpailun, että Töykänän aurinko putoo maahan. Mitäs sanotte?

PIINU

Njam, tuota, vävy vai appi määrää hinnat ja korotukset?

TOIVORINTA

Ensin appi ja sitten vävy.

PIINU

Hmh — — mikset sitä heti sanonut. Siin' on, ota tyttö.

NEWTON (puoliksi itsekseen).

To bee or not to bee — — Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
(Muille.) Minä luovun kaikista vaatimuksista, jos saan korvausta
viisisataa markkaa.


XV KOHTAUS

(Valte ja Iita tulevat keittiön ovesta.)

TOIVORINTA (tulleita huomaamatta).

Ei ansion mukaan, mutta hyvästä nimestä, Töykänän auringosta, voit
saada parisensataa juomarahaa.

VALTE

Ei se ole tuon sällin keksimä. (Vetäen Iitan lähelleen). Tässä se on se
oikea Töykänän aurinko, pinnalta lahea kuin kuutamon naama ja sisältä
kuuma kuin auringon terä. Ja se on kaikki tämän Töykänän tekoa ja
Valten keksimä. Häh — — Mitäs siinä toljotat? Isäsi makaa pihakentällä
juovuksissa, vehnäspala suussa. Mene pappaasi hoitamaan tai tukehtuu
ylensyömiseen.

NEWTON

Tolkuta mitä tolkutat. Vai luulevatko nulikat tietävänsä, miten marssii
oikea kentlemanni elämän markkinoilla. Hän ostaa ja myy, hän tappaa ja
voittaa. Ja kun on lakkarissa reikä ja reikä on tyhjä, hän viheltää
iloissaan ja panee pystyyn tingeltangelit ja karusellin, sillä tämä
poika taitaa silmät kääntää ja miekat niellä ja klovnipoikana pakaransa
pehmittää, ja jos ei auta kauppa eikä konsti, silloin taipuu tämä poika
Sarpatin leskien puoleen ja lepää elämänsä vaivoista, lepää ja pään
alla on untuvatyynyt ja vierellä pullea leski. Ymmärrätkös sinä pienin
ynisevistä olennoista? Et, et tietenkään. Mutta minä, kentlemannien
kentlemanni, minä olen käynyt elämän turulla tuhannet markkinakojut ja
siksi on minulla se oikea business ja nyt minä lähden.

VALTE (siirtyen Iitan kanssa keskinäyttänölle; ihmeissään).

Olipas siinä oikea maailman sälli. Mutta meillä on järki ja järjestys.
Ja me eroamme nyt Iitan, kihlattuni, kanssa tästä paikasta. Minä
perustan Saukkolan perukalle nappi- ja tupakkakaupan ja sitten Moksin
kylään rihkamakaupan, jossa on nauhat ja pitsit ja punaisenkirjavat
hamekankaat. Ja sitten kun olen tullut porvariksi, siirryn tänne
kirkonkylään ja tulen poroporvariksi ja panen teiltä konjunktuurit
tukkoon — —

IITA

Mutta sen minä, Valte, sanon ajoissa, että nyt alkaa minun tuurini eikä
sinulle enää muuta tuuria tule. Ja siinä se on top ja top tykkänään!

VALTE (kääntyen toisten puoleen, kuin Iitan puolesta anteeksipyytävästi
selittäen).

Tää Iita, nähkääs, ei jaksa ymmärtää, että meidän kauppiaitten elämä
on sellaista noppapeliä ja ympyrää, että kun konjunktuurista lähdet ja
pääset voittoon ja lisävoittoon ja arvonnousuun ja saat vielä korkoja
ja korolle korkoa, niin taas on se temppu ja konjunktuuri edessä,
jos aiot kavuta säätytikkaita ylöspäin. Mutta muuten se on tanakka
ja mukava tyttö, tää Iita — — (Levittäen kätensä, Iitalle, huikean
riemukkaasti.) Iita!

VÄLIVERHO.



